Noniin. Eräs kaunis ilta töissä tuli tosi kumma olo. Eikun ylimääräiselle tauolle, vessaan yökkimään ja olin pyörtyä, lisäks jotenkin tosi outo, paha olo. Lähdin kotiin sitten ja illemmalla tuntui outoa nipistelyä ja tosi voimakas painontunne vatsan ympärillä, sellaisena vannemaisena. Menin kuitenkin nukkumaan ja päätin aamulla soittaa neuvolaan.
No se soitto oli yhtä tyhjän kanssa, lääkäriin ei pääse ja neuvolassa ei voida asialle oikein mitään tehdä. Käskettiin mennä yksityiselle ultraan jos haluaa saada asiaan selvyyttä.
Varasin sitten ajan koskiklinikalle seuraavalle päivälle. Hitto että jännitti.
Asiaa ei helpottanut juuri se että lääkäri ei juuri puhua pukahtanut, tutki ja katseli ruutua epäuskoisena. Ajattelin jo, ettei siellä ketään olekkaan. Vaan olihan siellä. Elävä sikiöhän siellä polskutteli hienon tasaisen sykkeen kanssa. Mutta. Ei vastannut niitä viikkoja millä olisi kaikella järjellä pitänyt mennä. Niinpä lääkäri alkoi höpistä kehityshäiriöstä ja siitä että varmaan tämä menee kyllä kesken. Pieni shokki, sanoisinko. Kohtuontelo oli kolmionmallinen mikä kuulemma on outoa ja epäilyttävää. Kuitenkin kontrolliaika sovittiin parin viikon päähän jossa nähtäisiin että kasvaako pieni normaalisti.
Tässä pienenpieni kuva jossa kuitenkin näkyy kolmionmalli.



ja tässä sama suurennettuna



varoituskolmiovauva x)

Kyllä siinä sai melkein itku silmässä lähteä, ja olin ihan varma että ei tämä pieni tule jaksamaan. Kauhea tunne. Epätietoisuus kaikista pahin siitä. Neuvola sitten piti myös peruuttaa lääkärin ohjeesta.

Aika kuitenkin kului eikä mitään kipuja eikä vuotoja tullut. Pahoinvointi tosin sai ihan uudet mittasuhteet. Jotain ihan Järkyttävää. Kuitenkin ihan hyvä mieli eikä enää silleen pelottanut jokahetki. Tietty sekin auttoi että oli töitä, sai jotain muuta mietittävää.

Toiseen ultraan menin sitten sovitusti ja jännitti taas niin pirusti. Mutta kuinka ollakkan. Siellähän polskutteli hienosti kasvanut pieni ihmisenalku, kohtuontelokin oli pyöristynyt. Syke oli tasainen ja muutenkin kaikki oli hyvin. Kohdunkaula oli ihan normaalinmittainen ja kohdunsuu tiukasti kiinni. Joten odottelu jatkukoon :) Lääkäri toivotti onnea ja jatkossa nyt sitten normaali neuvolaseuranta.

Ensimmäinen neuvolakäyntikin on jo sitten takana. Normaalia rutiinia, verikokeet, hemppa, pissanäytteet ja taas se ainainen vaa'alla juokseminen alkoi. Puheltiin kaikesta edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä ruokailutottumuksiin. Melko tylsää sanoisin. Odotan taas niitä aikoja että saadaan alkaa kuunnella sydänääniä. Näillä viikoilla olisi voinut jo kuulua hyvällätuurilla mutta odotellaan nyt kuitenkin ensi viikkoon ja lääkäriin, siellä sitten katsellaan tilannetta, kuuluuko sitten vielä vai ei. Isosiskon odotuksessahan kuunneltiin ensimmäisen kerran n. viikoilla 12 ja silloin ne kuului hienosti ja helposti ensiyrittämällä.

Vaihdan nyt sitten tuonne sivuun tuohon raskausviikkolaskurihommaan viikot menemään ultran mukaan. Katotaan sitten, muuttuuko laskettu aika siellä niskaturvotusultrassa.

Ainiin.
Pystyn syödä taas melkein kivuttomasti, eli ei tule niin paha olo jokaisesta ruoasta mitä suuhunsa pistää ;)