Voi elämän kevät.
En tekisi mitään muuta kun nukkuisin, nukkuisin, nukkuisin ja nukkuisin. Yöllä 12h,päiväunia päälle ja tietenkin iltapäiväunia. Olo on kun olisi katujyrän alle jäänyt. Ihan kamalaa. Mutta kun syyn muistaa, niin ihanaa. Tottakai.
Huomenna olisi taas maanantai ja työt kutsuu. En ymmärrä, miten pysyn skarppina töissä kun kotonakin nuokun ja haukottelen kokoajan. Se hyvä puoli tässä nyt on, ettei enää ole oksettanut siihen malliin kun esim. pari viikkoa sitten! Siinä mielessä olo on kyllä mitä mainioin. Muistaa vaan syödä säännöllisesti.

Eilen vietettiin tuon Pikkuneidin kanssa oikein idyllinen äiti-tytär-päivä. Lähdettiin bussilla kaupungille, käytiin kirppiksellä (josta löysin tiitiäiselle kestovaippailua varten harsoja, oli pakko ostaa kun oli iso nivaska niin halvalla x)) ja siitä suunnattiin isoon leikkipuistoon leikkimään. Oli ihana aurinkoinen päivä, ihmisiä tosi paljon liikkeellä ja oli siis Likallekkin leikkiseuraa puistossa. Oikein mukava päivä. Olin jopa hajamielisyydestäni huolimatta muistanut laittaa Likalle eväät mukaan joten sai vielä oikein retkitunnelmaa kun syötiin välipala puistonpenkillä. Välipalan jälkeen jatkettiin puistoilua ja siitä käytiin vielä herkuttelemassa mäkkärissä hampurilaisilla ja vielä hennesiltä etsimässä lippistä minkä lupasin Likalle ostaa. Löytyihän sieltä, ja ihan sikamakee farkkuhame, sellainen jännä henkselimalli. Laittaa kuulemma heti huomenna päiväkotiin sen  päälle :) Illalla käytiin vielä ulkona sen verran että Likka sai polkupyöräillä pitkän pätkän. Tuntui kyllä jaloissa, että oltiin oltu koko päivä liikenteessä ja kun sain tytön nukkumaan niin kaaduin sänkyyn ja nukahdin vissiin jo puolivälissä matkaa.

Kaverilta saisi hakea pihaan lumimarjaa ja jotain muuta puskaa + viherpiiperryksiä. Innoistuin jo kovasti tuosta lumimarjajutusta, kunnes googlettelin lisää ja huomasin sen olevan myrkyllinen. Ei sitten viitsi tuohon pihaan sitä laittaa, ettei lapset sitä satu syömään kun silmä välttää. Likka on ainakin sellainen touhottaja ja kun saadaan tuo leikkimökkiprojektikin, niin ei varmaan malttaisi olla tekemättä siitä ruokaa tai jotain. Ja kunhan tiitiäinenkin pääsee siihen ikään niin.. Täytyy jatkaa metsästämistä. Olisi kiva jotenkin rajata tuo oma piha. Täytyy vissiin miettiä jotain aitaratkaisua jossain vaiheessa. Kauheasti tykästyin jossain puutarhaohjelmassa näytettyyn sellaiseen kaariporttijuttuun, johon saisi sitten jotain köynnöskasvia ympärille. Ainoa vaan, että tuossa meidän pihassa on joku melko kookas tuija tms juuri siinä kulkureitin edessä,se varmaan pitäisi siitä siirtää johonkin kohtaan että siitä saisi vähän järkevämmän näköisen.
Tuntuu se vaan niin uskomattomalta, että ensi kesänä tässä pihassa hääriikin yhden pikkuisen sijasta kaksi.
Ainakin toivottavasti.